Taytyy myontaa, etta nyt on sen verran kylla paassyt laiskistumaan, etta ei enaan meinaa jaksaa tata blogia paivittaa. Viime kerran ollaan netissakin kayty joskus reilu kolme viikkoa sitten.
Vahan ajattelin nyt yrittaa kirjottaa meidan Dakarin reissusta. Elikka viimeviikon maanantaina herattiin kukonlaulun aikaan neljan maissa aamyosta ja lahdettiin silmat sirrissa taskulampun valossa taivaltamaan kohti Dakaria. Ensin piti taas paasta Banjulin terminaaliin ja ottaa lautta joen toiselle puolelle Barraan ja siita jatkaa matkaa autolla Dakariin. Meille kavi onneks aika hyva tuuri menomatkalla ja loydettiin suhtkoht hyvakuntonen henkiloauto Banjulista, joka meni suoraan Dakariin. Matka Barrasta Dakariin kesti about 6 tuntia ja tie oli varmaan puolet matkasta aivan mielettoman huono. Auto pomppi ylos ja alas kuoppasella tiella ja valilla pistin silmat kiinni kun pelkasin, etta kuski ajaa ojaan. Vahan oli puutuneet paikat kun saavuttiin perille kun ei kertaakaan noustu autosta pois matkan aikana. Vahan myosDakarin paassa jannitti, etta paastaanko hotellille asti kun auton vaihteet oli rikki ja auto pysahtyi keskelle moottoritieta eika meinannu enaa lahtea kayntiin.
Mutta taytyy myontaa, etta oli kylla virkistava viikko "sivistyksen" parissa. Ensinnakin nautin aivan suunnattoman paljon LAMPIMASTA SUIHKUSTA. Ekana iltana en ois millaan malttanut tulla pois suihkusta kun kolmen kuukauden jalkeen paasi ekaa kertaa suihkuun amparin sijasta. Mutta nautin kylla myos vessasta, jossa oli valot, juokseva vesi, puhdasta eika ollenkaan torakoita. Pienta arjen luksusta!!Muutenkin Dakar vaikutti enemman eurooppalaiselta paikalta ja koko Gambia siihen verrattuna niiin perakylalta. Dakarissa oli paljon korkeita ja hienoja rakennuksia ja muun muassa kerrostaloja, erilaisia ravintoloita, teatteri ja KAHVILA. Voi kun nautittiin myos kahvilasta. Kun istuskeltiin siella kahvilassa juomassa kahvia, tuntui melkein silta kuin ois ollut jo takasin suomessa ja Gambia tuntui jotenkin jopa aika kaukaiselta ajatukselta vaan.
Aika paljon siina viikon aikana kerittiin nahda ja kokea. Oltiin tutustumassa Goree- orjasaareen, missa ennen sailytettiin orjia. Se oli tosi mielenkiintonen ja kaunis pieni saari. Kaytiin yhdessa orjatalossa, joka on saatu sailytettya aika hyvin. Kaytiin myos katsastamassa Lac Rose, eli Pink Lake, jonka vesi varjaytyy valilla vaaleanpunaiseksi auringon ja korallien takia. Me ei tosin onnistuttu nakemaan sita :) mutta suolakentta oli ihan mielenkiintosta nahda.
Kirjotan lisaa matkasta ens kerralla kun taas aika loppuu! :)
Oikein ihanaa joulua kaikille!!
torstai 23. joulukuuta 2010
maanantai 29. marraskuuta 2010
Tuottoisa laakarin tapaaminen takana ja muuta mukavaa puuhastelua
Tosiaan Anna sai mut patistettua tanaan laakarille ja mentiin Senegambiaan turistialueelle laakariin, silla oltiin kuultu, etta se saattais olla hieman patevampi paikka kun naa muut sairaalat. No laakari vaikuttikin kylla paljon patevammalta kuin edellinen ja oikein teki tutkimustoimenpiteitakin ja otettiin erilaisia naytteita. Laakaria menin siis treffaamaan mun jalkojen pahasti tulehtuneiden moskiiton puremien ja kauheiden vatsakipujen takia. Kavi ilmi, etta mulla on taas kerran kehossa kaks erillista infektiota tai viirusta tai mita ne nyt sitten lie onkaan. Joka tapauksessa toinen aiheuttaa ihoinfektion ja mun jalkojen tulehdukset ja toinen vatsakivut. Nyt sitten sain taas pussillisen laakkeita ja kunnon stydin antibiottikuurin, kaks tablettia kerralla nelja kertaa paivassa..hmm.no toivottavasti auttaa.
Muuten kuuluu oikeen hyvaa tanne. Paivat on aivan mielettoman kuumia olleet jo monta viikkoa, asteita on tosiaan varmaan 40 astetta auringossa, mutta yot pikkuhiljaa viilenemassa ja valilla taytyy jopa kayttaa yohousuja yolla. Viimeviikolla kaytiin paikallisessa leffateatterissa ja se olikin eri mielenkiintoinen kokemus se. Siella oli siis sellanen tavallisen kokonen tv huoneen toisessa paadyssa ja sitten hune taynna kovia ja huonoja puupenkkeja. Aanet tuli hieman etuajassa ja tekstitys oli varmaan imuroitu netista ja se oli siis jonkun henkilon omia kommentteja taynna. Sitten perjantaina tehtiin lattyja meidan kavereille. Sekin oli kokemus sinansa. Ensin tehtiin taikina ja huomatiin, etta meidan jauhoissa oli sellasia kivoja pikkusia matoja ja jouduttiin heittamaan koko taikina pois. Sitten ostettiin uudet ainekset ja yritettiin toistamiseen. Ja taikinasta tulikin ihan hyvanmakuinen, mutta niiden paistaminen oli toinen juttu. Meilla ei siis ollut paistinpannua, vaan yritettiin paistaa kattilalla. Ja paistaminen tapahtui tietenkin hiilien paalla ja kattila lampeni aivan epatasaisesti. Yhden myos piti loyhyttaa hiilia koko ajan, etta lampoa oli tarpeeksi. Ensin meinattiin jo luovuttaa kun paistamisesta ei meinannut tulla yhtaan mitaan, mutta kylla me loppujenlopuks jonkunlaisia lattyja onnistuttiin saamaan ja kaverit kylla tykkas.
Lauantaina taala oli sitten kansallinen naistenpaiva ja oltii
Muuten kuuluu oikeen hyvaa tanne. Paivat on aivan mielettoman kuumia olleet jo monta viikkoa, asteita on tosiaan varmaan 40 astetta auringossa, mutta yot pikkuhiljaa viilenemassa ja valilla taytyy jopa kayttaa yohousuja yolla. Viimeviikolla kaytiin paikallisessa leffateatterissa ja se olikin eri mielenkiintoinen kokemus se. Siella oli siis sellanen tavallisen kokonen tv huoneen toisessa paadyssa ja sitten hune taynna kovia ja huonoja puupenkkeja. Aanet tuli hieman etuajassa ja tekstitys oli varmaan imuroitu netista ja se oli siis jonkun henkilon omia kommentteja taynna. Sitten perjantaina tehtiin lattyja meidan kavereille. Sekin oli kokemus sinansa. Ensin tehtiin taikina ja huomatiin, etta meidan jauhoissa oli sellasia kivoja pikkusia matoja ja jouduttiin heittamaan koko taikina pois. Sitten ostettiin uudet ainekset ja yritettiin toistamiseen. Ja taikinasta tulikin ihan hyvanmakuinen, mutta niiden paistaminen oli toinen juttu. Meilla ei siis ollut paistinpannua, vaan yritettiin paistaa kattilalla. Ja paistaminen tapahtui tietenkin hiilien paalla ja kattila lampeni aivan epatasaisesti. Yhden myos piti loyhyttaa hiilia koko ajan, etta lampoa oli tarpeeksi. Ensin meinattiin jo luovuttaa kun paistamisesta ei meinannut tulla yhtaan mitaan, mutta kylla me loppujenlopuks jonkunlaisia lattyja onnistuttiin saamaan ja kaverit kylla tykkas.
Lauantaina taala oli sitten kansallinen naistenpaiva ja oltii
maanantai 22. marraskuuta 2010
Joo naa mun blogitekstit nayttaa aina jaavan kesken kun joko aika loppuu yllattaen tai sitten sahkot katkeaa tai jotain muuta mukavaa..
Mutta nyt on Tobaskit juhlittu ja paljon muutakin taas koettu. Tobaski on tosiaan siis muslimeiden varmaankin tarkein ja suurin juhla, vahan niinkuin joulu kristityille. Tobaski on tietynlainen uhri- ja muistojuhla ja se perustuu Koraanin kertomukseen, joka loytyy myos suunnilleen samanlaisena raamatusta. Raamatussa kerrotaan Aabrahamista, joka on valmis urhaamaan oman poikansa Jumalan pyynnosta ja Koraanissa kerrotaan Ibrahimista vastaavanlainen kertomus. Tobaskia vietetaan yleensa kaksi paivaa ja ne on virallisia vapaapaivia. Juhlintaan kuulu muun muassa se, etta urhataan lammas tai vuohi ja siita valmistetaan erilaisia ruokia. Muuten tapana on kutsua ystavia kylaan ja viettaa aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Lapset kiertaa illalla talosta taloon ja toivottaa Salibu, jolloin heille annetaan kolikoita ja vastataan almangmaabelajaarh, joka on rukous, jossa toivotetaan hyvaa ja pitkaa elamaa. Me vierailtiin Tobaskina parin eri kaverin luona ja oli kylla ihan hauskaa. Autettiin ruoan laitossa, mutta meijjan ei onneks tarvinnut nahda kun lampaan kurkku katkaistiin :D
Viikonloppu oli taas aika vauhtirikas. Lauantaina vierailtiin Abuko Natural Reservessa, luonnonpuistossa ja nahtiin muunmuassa erilaisia apinoita, hyeenoja, antilooppi, suuper isoja lisko, papukaijjoja ja muita hienoja lintuja..Illalla oltiin katsomassa paikallista futispelia kunnon stadionilla kun Gambia ja Tunisia pelas vastakkain ja Gambia voitti!Eilen oltiin sitten illalla konsertissa, jossa oli paljon erilaisia artisteja ja paaesiintyjana Senegalilainen Tion Secka. Oli kylla erilainen meno kuin useissa Suomen konserteissa, kaikki tanssi kun viimeista paivaa ja varsinkin pojat :)!
Mutta nyt on Tobaskit juhlittu ja paljon muutakin taas koettu. Tobaski on tosiaan siis muslimeiden varmaankin tarkein ja suurin juhla, vahan niinkuin joulu kristityille. Tobaski on tietynlainen uhri- ja muistojuhla ja se perustuu Koraanin kertomukseen, joka loytyy myos suunnilleen samanlaisena raamatusta. Raamatussa kerrotaan Aabrahamista, joka on valmis urhaamaan oman poikansa Jumalan pyynnosta ja Koraanissa kerrotaan Ibrahimista vastaavanlainen kertomus. Tobaskia vietetaan yleensa kaksi paivaa ja ne on virallisia vapaapaivia. Juhlintaan kuulu muun muassa se, etta urhataan lammas tai vuohi ja siita valmistetaan erilaisia ruokia. Muuten tapana on kutsua ystavia kylaan ja viettaa aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Lapset kiertaa illalla talosta taloon ja toivottaa Salibu, jolloin heille annetaan kolikoita ja vastataan almangmaabelajaarh, joka on rukous, jossa toivotetaan hyvaa ja pitkaa elamaa. Me vierailtiin Tobaskina parin eri kaverin luona ja oli kylla ihan hauskaa. Autettiin ruoan laitossa, mutta meijjan ei onneks tarvinnut nahda kun lampaan kurkku katkaistiin :D
Viikonloppu oli taas aika vauhtirikas. Lauantaina vierailtiin Abuko Natural Reservessa, luonnonpuistossa ja nahtiin muunmuassa erilaisia apinoita, hyeenoja, antilooppi, suuper isoja lisko, papukaijjoja ja muita hienoja lintuja..Illalla oltiin katsomassa paikallista futispelia kunnon stadionilla kun Gambia ja Tunisia pelas vastakkain ja Gambia voitti!Eilen oltiin sitten illalla konsertissa, jossa oli paljon erilaisia artisteja ja paaesiintyjana Senegalilainen Tion Secka. Oli kylla erilainen meno kuin useissa Suomen konserteissa, kaikki tanssi kun viimeista paivaa ja varsinkin pojat :)!
maanantai 15. marraskuuta 2010
Niinkuin jo viimekerralla mainitsin, nettiyhteys on huono taala, niin nyt sitten mainitsen sen taas, silla meinaan ihan totaalisesti hajota tahan netin kayttamiseen taala. Ensinnakin pitaa jaksaa lahtea kavelemaan nettikahvilaan, joka ei oo aivan vieressa, toisena seikkana on se, etta monta kertaa taas perakkain kun oltiin paatetty menna nettiin niin tietenkaan sahkot ei toimut kummallakaan kerralla. Kun sitten taas kolmannen kerran mentiin, sahkot yllattavaa kylla toimi, mutta nettiyhteys oli taas kerran niin hidas, etta facebookkiin kesti kirjautua 15minuuttia ja blogia ja s-postia se ei edes avannut! Etta sillatavalalla taala. Joten en oo jaksanut sitten taas hetkeen kirjotella, vaikka olis ollut paljon kaikenlaista kirjoteltavaa. Tallainen purkaus alkuun ja sitten asiaan..
No en edes muista mita oon viimeks kirjottanu, mutta ehka voin alottaa nyt siita, etta meilla on taala koiranpentu. Loydettiin se ihan surkeena ojasta tarisemasta ja se oli ollut siella jo kuulemma muutaman paivan. Me sosiaalityontekijat tietenkin koimme piston sydamessamme ja paatimme pelastaa koirarukan elaman. Otettiin se siis meille asumaan. Pestiin se ja yritettiin poistaa kaikki punkit ja muut eliot sen turkista :) Koiraparka vaan tarisi pelosta parisen tuntia eika suostunut syomaan tai juomaan mitaa, mutta nukahti ja rauhottui lopulta sylissa. Voih, se on aivan pikkuinen kirppu vasta..ehka noin kaheksan viikon ikainen. Annettiin sille nimeksi Bamboo fortunane. Bamboo on Mandinkaa ja tarkoittaa krokotiilia, ja nimi sopii sille kuin nena paahan. Mutta voih, meidan pikku sopoliini on ehka maailman itsepaisin koiranpentu mita saattaa olla..vahan niinkuin Vaahteranmaen Eemeli. Koira osaa puhua jo vahan suomea, englantia ja mandinkaa. Fiksu koira siis kaikesta huolimatta, osaa jo melkeen istuakkin! Tosin viimeyona olin jo valmis heittamaan sen takasin katuojaan, silla se oli aarimmaisen vaikea viimeyona..!!
Viikko sitten tehtiin eka reissu vahan pidemmalle, Janjanburehiin. Se on saari, noin 250km paakaupunki Banjulista itaan. Talla saarella sailytettiin ja myytiin orjia, silloin joskus aikoinaan ja vielakin siela on sailynyt osa rakennuksista missa orjia pidettiin, slave house, ja rauniot rakennuksesta missa orjia myytiin, slave market. Saari on aika pieni, paivisin mielettoman kuuma paikka ja oisin aika huisin kylma. Kaytiin veneajelulla joella ja nahtiin virtahepoja, no pakko myontaa etta nahtiin ainoastaan niiden paat ja kaulat kun ne sukelteli vedessa ja leikki. Vesi on joessa tallahetkella niin korkee, ettei hippoja kuulemma nae kokoknaan tahan aikaan vuodesta. No voin nyt joka tapauksessa sanoa nahneeni aidon hipon! :) Ja paljon hienoja lintuja nahtiin..niita nakee kylla itseasiassa aika paljon joka puolella, ja sitten nahiin erilaisia apinoita. Oli siis ihan hauska reissu kaikenkaikkiaan. Tosin..luulin ensin, etta meidan oli tarkotus olla jonkintasoisessa hotellissa yota, kunnes karu totuus tuli selville. (Meidan kaveri, joka asuu Janjanburehssa oli siis jarjestanyt kaiken meille valmiiksi.) Joo siis huone missa oltiin ei ollut hotelli..no ei edes motelli :) ei vaan oli se ihan ok paikka, mutta kun luulee paasevansa jonkunlaiseen hotelliin ja sitten saakin aivan pikkuruisen huoneen, joka vilisee otokoita ja jonka vanerista tehty ovi ei meinaa menna kiinni, niin voi hieman pettya. Mutta oli meilla silti vahan myos luksusta..silla meilla oli suihku siela. Tosin se oli pimea koppero, missa ei ollut valoja ja vesi oli suht jaatavaa, mutta eka kerta suihkussa kahteen kuukauteen niin kylla se tuntuikin ihanalta.
Ja sitten viela voin pikkiriikkisen valaista takalaista matkustuskulttuuria. Lahdettiin kotoa Tallindingista kavelemaan aamulla varttiavaille seitseman. Meilla siis kestaa noin 20 min kavella paatielle, mista kaikki taksit menee. Kun oltiin paasty paatielle vahan seitseman jalkeen, jouduttiin odottamaan n.45min ennekuin vihdoin paastiin bussin kyytiin, joka oli tungettu ihan superhyper tayteen ihmisia. Matka paatielta Banjuliin kesti tunnin verran ja siita sitten kaveltiin "sataamaan" mista oli tarkotus ottaa lautta joen yli. Jouduttiin odottamaan lautan tuloa tunti ja kun lautta oli vihdoin satamassa, ihmiset rynni mielettomalla voimalla ja kyynarpaiden avulla lautalle..me tietenkin tottuneina jo paikalliseen kulttuuriin oltiin ihan messissa ja paastiin hyvin lauttaan ihmisvirran ja kyynarpaiden avulla. Lautalla kesti tunti ylittaa joki Banjulista Barraan. Kun sitten oltiin saavuttu Barraan, meidan piti ettia paikka mista kaikki autot lahtee. Ei ollut pelkoa, etta oltais kenties erehdytty paikasta, silla kakskymmenta miesta hyokkas kimppuun ja tarjos kuka mitakin kyytia eri hinnoilla. Valitiin paku ja jaatiin odottamaan, etta se tayttyis ihmisista..niin siina sita sitten odoteltiinkin reilu tunti, kunnes kuski paatti, etta nyt auto on taynna. Auto oli siis pakettiauto ja matkustajia oli kuskin lisaksi 15 ja pari lasta, joten tunnelma oli tiivis kun auto hurautti lujaa kuoppaisille teille. Ja siis viela toistan, etta matka Barrasta Janjanburehiin on n.250km ja taa matka kesti ajaa sellasen viis tuntia. Poliisin tarkastuspisteita oli valehtelematta kymmenenminuutin valein, jolloin poliisi halus nahda kuskin ajokortin ja tutkia auton. Pari kertaa piti nousta pois kyydista kun auto tarkastettii. Ja kerran meidan piti tyhjentaa meidan reput kokonaan ja poliisi katsoi tarkkaan mita vaarallista kuljetettiin oikeen mukana. No oltiin me sitten kuitenkin samana iltana perilla majapaikassa, mutta tosin aika uupuneina matkasta..mutta uutta kokemusta rikkaampana! :)
Nyt ollaan saatu sitten osallistua paikalliseen nimiseremoniaankin haiden lisaksi. Taala lapselle pidetaan yleensa suuret juhlat ja annetaan nimi kun lapsi on seitseman paivan ikainen. Juhliin saatetaan kutsua todella paljon ihmisia ja yleensa on kaikenlaista musiikkia ja ruokaa tarjolla. Lapselle annetaan joitain lahjoja, muun muassa kolapahkinoita. Myoskin aina on tapana tappaa kana. Itse seremoniassa lapsen hiukset leikataan ja sen jalkeen lapsen korvaan kuiskataan seitseman kertaa jotain koraanin sakeita. Taman jalkeen lasta kierratetaan ihmisilla ja kaikki rukoilee lapsen puolesta.
No en edes muista mita oon viimeks kirjottanu, mutta ehka voin alottaa nyt siita, etta meilla on taala koiranpentu. Loydettiin se ihan surkeena ojasta tarisemasta ja se oli ollut siella jo kuulemma muutaman paivan. Me sosiaalityontekijat tietenkin koimme piston sydamessamme ja paatimme pelastaa koirarukan elaman. Otettiin se siis meille asumaan. Pestiin se ja yritettiin poistaa kaikki punkit ja muut eliot sen turkista :) Koiraparka vaan tarisi pelosta parisen tuntia eika suostunut syomaan tai juomaan mitaa, mutta nukahti ja rauhottui lopulta sylissa. Voih, se on aivan pikkuinen kirppu vasta..ehka noin kaheksan viikon ikainen. Annettiin sille nimeksi Bamboo fortunane. Bamboo on Mandinkaa ja tarkoittaa krokotiilia, ja nimi sopii sille kuin nena paahan. Mutta voih, meidan pikku sopoliini on ehka maailman itsepaisin koiranpentu mita saattaa olla..vahan niinkuin Vaahteranmaen Eemeli. Koira osaa puhua jo vahan suomea, englantia ja mandinkaa. Fiksu koira siis kaikesta huolimatta, osaa jo melkeen istuakkin! Tosin viimeyona olin jo valmis heittamaan sen takasin katuojaan, silla se oli aarimmaisen vaikea viimeyona..!!
Viikko sitten tehtiin eka reissu vahan pidemmalle, Janjanburehiin. Se on saari, noin 250km paakaupunki Banjulista itaan. Talla saarella sailytettiin ja myytiin orjia, silloin joskus aikoinaan ja vielakin siela on sailynyt osa rakennuksista missa orjia pidettiin, slave house, ja rauniot rakennuksesta missa orjia myytiin, slave market. Saari on aika pieni, paivisin mielettoman kuuma paikka ja oisin aika huisin kylma. Kaytiin veneajelulla joella ja nahtiin virtahepoja, no pakko myontaa etta nahtiin ainoastaan niiden paat ja kaulat kun ne sukelteli vedessa ja leikki. Vesi on joessa tallahetkella niin korkee, ettei hippoja kuulemma nae kokoknaan tahan aikaan vuodesta. No voin nyt joka tapauksessa sanoa nahneeni aidon hipon! :) Ja paljon hienoja lintuja nahtiin..niita nakee kylla itseasiassa aika paljon joka puolella, ja sitten nahiin erilaisia apinoita. Oli siis ihan hauska reissu kaikenkaikkiaan. Tosin..luulin ensin, etta meidan oli tarkotus olla jonkintasoisessa hotellissa yota, kunnes karu totuus tuli selville. (Meidan kaveri, joka asuu Janjanburehssa oli siis jarjestanyt kaiken meille valmiiksi.) Joo siis huone missa oltiin ei ollut hotelli..no ei edes motelli :) ei vaan oli se ihan ok paikka, mutta kun luulee paasevansa jonkunlaiseen hotelliin ja sitten saakin aivan pikkuruisen huoneen, joka vilisee otokoita ja jonka vanerista tehty ovi ei meinaa menna kiinni, niin voi hieman pettya. Mutta oli meilla silti vahan myos luksusta..silla meilla oli suihku siela. Tosin se oli pimea koppero, missa ei ollut valoja ja vesi oli suht jaatavaa, mutta eka kerta suihkussa kahteen kuukauteen niin kylla se tuntuikin ihanalta.
Ja sitten viela voin pikkiriikkisen valaista takalaista matkustuskulttuuria. Lahdettiin kotoa Tallindingista kavelemaan aamulla varttiavaille seitseman. Meilla siis kestaa noin 20 min kavella paatielle, mista kaikki taksit menee. Kun oltiin paasty paatielle vahan seitseman jalkeen, jouduttiin odottamaan n.45min ennekuin vihdoin paastiin bussin kyytiin, joka oli tungettu ihan superhyper tayteen ihmisia. Matka paatielta Banjuliin kesti tunnin verran ja siita sitten kaveltiin "sataamaan" mista oli tarkotus ottaa lautta joen yli. Jouduttiin odottamaan lautan tuloa tunti ja kun lautta oli vihdoin satamassa, ihmiset rynni mielettomalla voimalla ja kyynarpaiden avulla lautalle..me tietenkin tottuneina jo paikalliseen kulttuuriin oltiin ihan messissa ja paastiin hyvin lauttaan ihmisvirran ja kyynarpaiden avulla. Lautalla kesti tunti ylittaa joki Banjulista Barraan. Kun sitten oltiin saavuttu Barraan, meidan piti ettia paikka mista kaikki autot lahtee. Ei ollut pelkoa, etta oltais kenties erehdytty paikasta, silla kakskymmenta miesta hyokkas kimppuun ja tarjos kuka mitakin kyytia eri hinnoilla. Valitiin paku ja jaatiin odottamaan, etta se tayttyis ihmisista..niin siina sita sitten odoteltiinkin reilu tunti, kunnes kuski paatti, etta nyt auto on taynna. Auto oli siis pakettiauto ja matkustajia oli kuskin lisaksi 15 ja pari lasta, joten tunnelma oli tiivis kun auto hurautti lujaa kuoppaisille teille. Ja siis viela toistan, etta matka Barrasta Janjanburehiin on n.250km ja taa matka kesti ajaa sellasen viis tuntia. Poliisin tarkastuspisteita oli valehtelematta kymmenenminuutin valein, jolloin poliisi halus nahda kuskin ajokortin ja tutkia auton. Pari kertaa piti nousta pois kyydista kun auto tarkastettii. Ja kerran meidan piti tyhjentaa meidan reput kokonaan ja poliisi katsoi tarkkaan mita vaarallista kuljetettiin oikeen mukana. No oltiin me sitten kuitenkin samana iltana perilla majapaikassa, mutta tosin aika uupuneina matkasta..mutta uutta kokemusta rikkaampana! :)
Nyt ollaan saatu sitten osallistua paikalliseen nimiseremoniaankin haiden lisaksi. Taala lapselle pidetaan yleensa suuret juhlat ja annetaan nimi kun lapsi on seitseman paivan ikainen. Juhliin saatetaan kutsua todella paljon ihmisia ja yleensa on kaikenlaista musiikkia ja ruokaa tarjolla. Lapselle annetaan joitain lahjoja, muun muassa kolapahkinoita. Myoskin aina on tapana tappaa kana. Itse seremoniassa lapsen hiukset leikataan ja sen jalkeen lapsen korvaan kuiskataan seitseman kertaa jotain koraanin sakeita. Taman jalkeen lasta kierratetaan ihmisilla ja kaikki rukoilee lapsen puolesta.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Viikonlopun viettoa
En kerkii nyt hirmusesti taaskaan kirjoittaa tanne kun taa nettiyhteys taala puolella maailmaa on aivan mielettoman HI-DAS, eika meinaa millaan aukasta tata blogia..hermot menee :)
Okei, mutta nyt tosiaan taas uus viikko alkanut ja viikonloppu on ohi. Aika nopeesti tuntuu taa aika nyt menevan kylla..ja nyt ois niinkun marraskuukin jo!vouu! Vaikka aika tuntuukin menevan nopeesti niin valilla se menee kylla hitaastikkin, silla ollaan nyt kaksi viikkoa vaan "lomailtu" ja odotettu tietoja meidan seuraavasta harjottelupaikasta. Tarkotus on siis, etta vaihdetaan paikkaa HIV-klinikalta sosiaaliasemalle. Mutta ensin oli epaselvyyksia kaiken kanssa ja sitten asiat vaan ei meinaa edeta yms. ja nyt tanaan sos.asemalla piti olla kokous, jossa ne paattaa ottaako meidat vastaan harjoitteluun sinne. Ei olla kuitenkaan voitu minnekkaan kauas menna silla koska tahansa meille saatetaan soittaa, etta nyt tanaan meette toihin. Valilla siis kaynyt aika vahan myos pitkaksi. Ollaan sitten vaan lomailtu, oltu rannalla, shoppailtu ja nahty kavereita.
Viime perjantaina paastiin tosiaan mukaan Fula-heimon haihin. Se oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Aika erilainen tapa viettaa haita kuin Suomessa. Muunmuassa siela oli paljon tanssia, naiset tanssi ringin sisalla paikallista todella sekopaisen nakoista ihmeellista tanssia ja osa naisista paukutti puukeppeja yhteen ja pari miesta rummutti erilaisia rumpuja ja meno ja aani oli mieleton. Laitankuvia myohemmin, ei vaan oo kovin hyvia kun oli jo pimeeta. Haat tosiaan alkoi joskus kuuden jalkeen vasta.
Lauantaina oltiin myos katsastamassa Senegambian yollista elamaa.
Tallasta tallakertaa..nyt loppuu aika joten kerron haista enemman ensikerralla!
Okei, mutta nyt tosiaan taas uus viikko alkanut ja viikonloppu on ohi. Aika nopeesti tuntuu taa aika nyt menevan kylla..ja nyt ois niinkun marraskuukin jo!vouu! Vaikka aika tuntuukin menevan nopeesti niin valilla se menee kylla hitaastikkin, silla ollaan nyt kaksi viikkoa vaan "lomailtu" ja odotettu tietoja meidan seuraavasta harjottelupaikasta. Tarkotus on siis, etta vaihdetaan paikkaa HIV-klinikalta sosiaaliasemalle. Mutta ensin oli epaselvyyksia kaiken kanssa ja sitten asiat vaan ei meinaa edeta yms. ja nyt tanaan sos.asemalla piti olla kokous, jossa ne paattaa ottaako meidat vastaan harjoitteluun sinne. Ei olla kuitenkaan voitu minnekkaan kauas menna silla koska tahansa meille saatetaan soittaa, etta nyt tanaan meette toihin. Valilla siis kaynyt aika vahan myos pitkaksi. Ollaan sitten vaan lomailtu, oltu rannalla, shoppailtu ja nahty kavereita.
Viime perjantaina paastiin tosiaan mukaan Fula-heimon haihin. Se oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Aika erilainen tapa viettaa haita kuin Suomessa. Muunmuassa siela oli paljon tanssia, naiset tanssi ringin sisalla paikallista todella sekopaisen nakoista ihmeellista tanssia ja osa naisista paukutti puukeppeja yhteen ja pari miesta rummutti erilaisia rumpuja ja meno ja aani oli mieleton. Laitankuvia myohemmin, ei vaan oo kovin hyvia kun oli jo pimeeta. Haat tosiaan alkoi joskus kuuden jalkeen vasta.
Lauantaina oltiin myos katsastamassa Senegambian yollista elamaa.
Tallasta tallakertaa..nyt loppuu aika joten kerron haista enemman ensikerralla!
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Aika naisia kylla naa afrikkalaiset, kaikki kunnioitus heille!
Nyt taytyy kylla todeta, etta on naa paikalliset naiset vaan aikamoisia naisia..aivan pakko arvostaa heita! Ei sita taida kovinkaan moni Suomalainen nainen Suomessa asuessaan, tai no ainakaan itse, tajuta millaista naisilla on elaa taala afrikassa ja mita he tekee taala paivan mittaan. Enka tarkoita sita, etta naisten olis jotenkin huono elaa taala, mutta sanonpa vaan, etta aika erilaista ja mun mielesta aika vaativaa, joten taytyy kylla kunnioittaa paikallisia, etenkin naisia :). Ja onpa taa mun teksti taas aarimmaisen sekavaa, oon pahoillani :)
Okei mutta annanpa yhden esimerkin. Yhtena paivana kun ei menty toihin ja vaan henggailtiin kotona, sanoin, etta voisin mielellani auttaa ruoan laitossa ja siivouksessa kun Mama oli kipeena.Ensin sain sitten eteeni riisikulhon ja mua pyydettiin puhdistamaan riisi. Kylla ma tiedan, etta riisi pitaa taala aina puhdistaa, mutta kun se riisiastia oli siina mun edessa en oikein tiennyt, etta mita mun piti sielta ottaa pois :) No reilun vartin yrittamisen jalkeen luulen, etta tajusin mita mun pitaa tehda ja mitka osat noukkia pois riisien joukosta. Sen jalkeen riisi puhdistetaan toisella tavalla, kaatamalla riisi korkealta toiseen astiaan edes takaisin niin, etta kuoret lahtee tuulen mukana pois..taa taktiikka toimii muuten hyvin ja hirmu maara kuoria varisi pois riisista. Sen jalkeen riisi pestaan muutamaan kertaan ja sen jalkeen sitten voidaankin keittaa riisi. Mutta taytyy muistaa, etta riisin keittaminenkaan ei oo niin yksinkertaista kuin Suomessa, levya ei voi napsauttaa kutoselle ja jattaa riiseja siihen kiehumaan. Aivan ekana on hankittu polttopuita ja sitten tehdaan tuli, ja kun tuli on saatu kunnolla syttymaan pistetaan pata sen paalle. Ekana riisit hoyrystetaan lavikossa ja vasta sen jalkeen keitetaan vedessa. Okeiokei, taa oli ta riisinvalmistus sekavasti paapiireteittain selitettyna, mutta itse lihan kastikkeen teko vasta tyolasta onkin ja aina pitaa muistaa, etta aivan ekana on pitanyt kayda torilla hankkimassa kaikki ainekset, silla meilla ei oo jaakaappia eika ruoka saily taala lammossa yhtaan. Taala ei kaytyeta muun muassa leikkuulautaa tai muita ruoanlaittoa helpottavia tekijoita :) Ja vesikin tietenkin kannetaan aina kaivosta vahan matkan paasta.
Meilla meni melkeenpa kolmetuntia lounaan valmistamiseen. Tosin taala ei tunnetta sanoja: tehokkuus, jarjestelmallisyys tai kiire. Kaikki hommat tehdaan rauhassa samalla jutellen ja hengaillen. Ja naisten hommiin kuuluu tietysti oikeastaan kaikki muutkin kotitaloustyot, kuten siivous lyhyella luudalla ja moppaus vanhalla paidalla, vesien kantaminen "kylpyhuoneeseen" kaivosta, juomaveden hakeminen vesipisteesta yms. Ja jos on lapsia niin tietenkin lasten hoito siina samalla. Aikamoisia naisia taala!
Muutenkin kylla niin erilainen taa kulttuuri taala monella tavalla. Muunmuassa lapset kuljeskelee tosi paljon yksin jo tosi pienena parinvuoden ikaisina. Lisaksi lapset huolehtii aina pienemmista lapsista ja usein nakee sellasia 4-6-vuotiaita lapsia, jotka kantaa pienempaa lasta selassaan. Lapsilla ei oo taala oikeestaan paljonkaan leluja, mutta mielikuvitus on aika hyva. Lapset tekee itse autoja ja muita leluja tyhjista peltipurkeista ja leikkii kivilla.Taala tuntuu olevan viela aika voimissaan kasitys siita, etta lasten jonkinsortin ruumiillinen kuritus on hyvaksi itsepaisille lapsille. Vanhemmat lapsii ja latkiikin lapsiaan ihan estottomasti kadulla jos lapsi ei ole kiltisti ja myos pienet lapset latkii ja lyo toisiaan vahan valia leikkiessaan.Tieda sitten auttaako se vaiko eiko..
Okei mutta annanpa yhden esimerkin. Yhtena paivana kun ei menty toihin ja vaan henggailtiin kotona, sanoin, etta voisin mielellani auttaa ruoan laitossa ja siivouksessa kun Mama oli kipeena.Ensin sain sitten eteeni riisikulhon ja mua pyydettiin puhdistamaan riisi. Kylla ma tiedan, etta riisi pitaa taala aina puhdistaa, mutta kun se riisiastia oli siina mun edessa en oikein tiennyt, etta mita mun piti sielta ottaa pois :) No reilun vartin yrittamisen jalkeen luulen, etta tajusin mita mun pitaa tehda ja mitka osat noukkia pois riisien joukosta. Sen jalkeen riisi puhdistetaan toisella tavalla, kaatamalla riisi korkealta toiseen astiaan edes takaisin niin, etta kuoret lahtee tuulen mukana pois..taa taktiikka toimii muuten hyvin ja hirmu maara kuoria varisi pois riisista. Sen jalkeen riisi pestaan muutamaan kertaan ja sen jalkeen sitten voidaankin keittaa riisi. Mutta taytyy muistaa, etta riisin keittaminenkaan ei oo niin yksinkertaista kuin Suomessa, levya ei voi napsauttaa kutoselle ja jattaa riiseja siihen kiehumaan. Aivan ekana on hankittu polttopuita ja sitten tehdaan tuli, ja kun tuli on saatu kunnolla syttymaan pistetaan pata sen paalle. Ekana riisit hoyrystetaan lavikossa ja vasta sen jalkeen keitetaan vedessa. Okeiokei, taa oli ta riisinvalmistus sekavasti paapiireteittain selitettyna, mutta itse lihan kastikkeen teko vasta tyolasta onkin ja aina pitaa muistaa, etta aivan ekana on pitanyt kayda torilla hankkimassa kaikki ainekset, silla meilla ei oo jaakaappia eika ruoka saily taala lammossa yhtaan. Taala ei kaytyeta muun muassa leikkuulautaa tai muita ruoanlaittoa helpottavia tekijoita :) Ja vesikin tietenkin kannetaan aina kaivosta vahan matkan paasta.
Meilla meni melkeenpa kolmetuntia lounaan valmistamiseen. Tosin taala ei tunnetta sanoja: tehokkuus, jarjestelmallisyys tai kiire. Kaikki hommat tehdaan rauhassa samalla jutellen ja hengaillen. Ja naisten hommiin kuuluu tietysti oikeastaan kaikki muutkin kotitaloustyot, kuten siivous lyhyella luudalla ja moppaus vanhalla paidalla, vesien kantaminen "kylpyhuoneeseen" kaivosta, juomaveden hakeminen vesipisteesta yms. Ja jos on lapsia niin tietenkin lasten hoito siina samalla. Aikamoisia naisia taala!
Muutenkin kylla niin erilainen taa kulttuuri taala monella tavalla. Muunmuassa lapset kuljeskelee tosi paljon yksin jo tosi pienena parinvuoden ikaisina. Lisaksi lapset huolehtii aina pienemmista lapsista ja usein nakee sellasia 4-6-vuotiaita lapsia, jotka kantaa pienempaa lasta selassaan. Lapsilla ei oo taala oikeestaan paljonkaan leluja, mutta mielikuvitus on aika hyva. Lapset tekee itse autoja ja muita leluja tyhjista peltipurkeista ja leikkii kivilla.Taala tuntuu olevan viela aika voimissaan kasitys siita, etta lasten jonkinsortin ruumiillinen kuritus on hyvaksi itsepaisille lapsille. Vanhemmat lapsii ja latkiikin lapsiaan ihan estottomasti kadulla jos lapsi ei ole kiltisti ja myos pienet lapset latkii ja lyo toisiaan vahan valia leikkiessaan.Tieda sitten auttaako se vaiko eiko..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)